Tähtienlaskija

Snapchat-2802716235444133199

Musikaaliprojektin alussa meitä oli varmaan tuplasti enemmän kuin nykyään. Pari ensimmäistä viikkoa olivat vain leikkimistä ja teatterin tekemiseen tutustumista, joten kynnys tulla musikaaliharjoituksiin oli matala. Heti kun itse musikaalia alettiin työstää, alkoi ryhmä kummasti pientyä.

Ensimmäinen vuosi vietettiin vahvaa ”It’s coming” -linjaa noudattaen. Keväällä piti kuitenkin jo pikkuhiljaa olla musiikkeja ja kohtauksia ainakin puolivalmiina. Itse en koskaan aiemmin ollut säveltänyt tai sanoittanut mitään, eikä oman kohtauksen biisin työstäminen sitten inhimillistä vauhtia edennytkään. Biisille oli jo jonkun muun tekemä pohja, mutta siinä oli vain säkeistöjä ja sanat täytyi uusia lähes täysin. Jos tuo samainen tehtävä olisi tullut eteen vuotta myöhemmin eli näihin aikoihin, olisin paljon paremmin osannut keksiä materiaalia biisiin. Kaipa tästä projektista on sittenkin opittu jotain.

Roolien julkaisemisen jälkeen en ollut aivan varma siitä, että pidänkö minulle asetetusta roolista vai en. Oli hauskaa keksiä roolihahmolle tausta ja tarina, mutta sitten kun piti musikaaliharjoituksissa toimia roolihahmon lailla, tulin siihen tulokseen etten tee edellämainitulla tarinalla yhtään mitään. Eihän tähtienlaskija tee muuta kuin laske. Voisin siis kärjistää, että tähtienlaskijan esittäminen on ollut aika yksipuolista ja tylsää. Kirjassa tähtienlaskija on kärttyinen ja sulkeutunut erakko, joka istuu päivät pitkät ja laskee tähtiä, mutta lavalla ei ole ns. mielenkiintoista istua ja kuiskailla numeroita. Toisaalta kirjan pohjalta on myös erittäin haastavaa luoda mielenkiintoista dialogia laskijan ja prinssin välille.

Kun itse kohtausta alettiin työstää, olin samassa kohtauksessa kännykkäriippuvaisten kanssa. Meidät laitettiin keksimään kohtaukseen sisältöä, mutta meillä ei ollut mitään ideaa siitä, miten tähtienlaskija ja kaksi kännykkäriippuvaista saataisiin tungettua samaan kohtaukseen, ja miten kohtaus muistuttaisi lainkaan Pikku Prinssin tarinaa. Onneksi kohtauksemme kuitenkin päätettiin jakaa kahteen eri kohtaukseen.

Roolihahmon perimmäinen idea on
”Ei rakasta mitään muuta kuin laskemista”.
Tuohon yhtälöön ei sovi mikään tanssi tai kärrynpyörien heittely.

Pian olinkin ainoa, joka työsti tähtienlaskijan kohtausta. Aina silloin tällöin joku värvättiin avukseni pohtimaan kohtauksen sisältöä, mutta ei homma oikein edennyt. Käytännössä päädyttiin siihen, ettei vuorosanoja ole, ja kohtaus sisältää vain biisin ja koreografian. Voi olla, että suhtaudun asiaan turhan negatiivisesti, mutta koreografian tekeminen on ollut minulle käsittämättömän vaikeaa, koska en ole koskaan tehnyt sellaista tai muutenkaan tanssi paljoakaan. Itse en keksinyt juuri mitään käyttökelpoista lennosta, ja opettajien avustuksellakin saatiin vain suhteellisen simppeli koreografia aikaan. Toki auttaa valtavasti, kun on edes jotain, minkä pohjalta työstää liikkeitä eteenpäin, mutta en nyt tiedä tuleeko siitä mitään hienoa, vaikka kuinka tarkasti opettelisin nykyiset liikkeet. Suurin ongelma on se, että lavalla on vain yksi henkilö, eikä siitä yksinkertaisesti saa mielenkiintoista kohtausta, jos se henkilö vain heiluttelee käsiä ja ottaa ehkä muutaman hassun askeleen sivuille.

Kun yhtenä päivänä kohtauksen koreografiaa työstettiin opettajien kanssa, minulta kysyttiin: ”Mitä omia ideoita sulla on tähän? Miten tähtienlaskija liikkuu? Miten hän revittelee?” Vastasin kaikkeen etten tiedä, koska en pääse roolihahmon perimmäisen idean yli. ”Ei rakasta mitään muuta kuin laskemista”. Tuohon yhtälöön ei sovi mikään tanssi tai kärrynpyörien heittely. Odotan innolla sitä päivää, kun sisäistän kohtauksen idean, koska tällä hetkellä olen sitä mieltä, että hahmoni ja kohtaukseni ovat kuraa yhdellä poikkeuksella. En ehkä tiedä lainkaan, missä hahmostani on kyse, mutta ainakin siihen on puvustuspuolella panostettu. Kirjaimellisesti loistava esiintymisasu antaa pientä motivaatiota saada kohtaus kasaan.

Esiintyminen on mahtavaa, mutta vain jos luottaa siihen mitä tekee. Siksi pidänkin musikaalissa eniten niistä kohdista, joissa saan soittaa. Itse asiassa se, että pääsee soittamaan on pääsyy sille, miksi alunperin tähän projektiin lähdin mukaan.

Musikaali on moneen otteeseen ahdistanut ja turhauttanut, mutta en ole vakavissaan harkinnut lopettamista missään vaiheessa. Kuinka usein muka vastaavanlainen tilaisuus osallistua tällaiseen projektiin tulee vastaan? Kenties vain kerran elämässä.

-Pilvi Kokkonen

Julkaistu kohteessa Uusimmat
3 433 comments on “Tähtienlaskija